Kuu Kauriissa

   Tarkoitukseni oli näin blogini aloittamisen kunniaksi rustata oma "mallitulkinta" itsestäni. Huomasin kuitenkin jaarittelevani Kuu-merkistäni yli puolet enemmän kuin kaikesta muusta yhteensä! Minulla kesti nimittäin todella kauan, ennen kuin aloin kunnolla hahmottaa Kuutani kauriissa. Siinä ei taida olla mitään yllättävää, sillä olen kuullut sanottavan, että Kuukauriisiin on kaikista kuumerkeistä vaikein saada kosketusta. Kuukauriiseen liitettävät piirteet ovat tyypillisesti tunteista vaikeneminen, materian arvostaminen, turvallisuudenhakuisuus, uskollisuus, masentuvuus, toisten ylianalysointi ja varautuneisuus.

   Kuukauriista sanotaan, että he eivät pahemmin puhu tunteistaan - ja minä kun mielestäni aina osoitan tunteeni, usein liiallakin räjähtävyydellä, kun vaaka-kuoreni murtuu ja neitsyt-vaikutteet väistyvät sisäisen loukatun leijonan tieltä. Jonkin aikaa sitten pyysin erästä pitkäaikaista ystävääni lukemaan yhden kuukauris-kuvauksen ja kertomaan, sopiiko se minuun. Hän sanoi tunnistavansa minut siitä, ja sanoi, etten hänen mielestään useinkaan puhu tunteistani tai ilmaise niitä kovinkaan selkeästi. Silloin tajusin mitä Kuu viileässä kauriissa ja hillityssä maamerkissä kohdallani ehkä tarkoittavat - usein osoitan vain mielialani ja tunnetilani, mutten välttämättä jaa todellisia syvimpiä tunteitani ja ajatuksiani kenenkään kanssa. Harvoin kerron kenellekään, jos olen ihastunut johonkuhun, ja etenkään omiin heikkouksiini liittyviä tunteita en yleensä käy läpi kenenkään kanssa, hädin tuskin edes itseni.

   Eräs toinen kuukauriisiin liitettävä ominaisuus on viehtymys materiaan. Tätäkään en pitkään aikaan ymmärtänyt - en tarvitse statussymboleita kuten merkkivaatteita (pikemminkin hiukan halveksun merkkipalvontaa) ja ruokanikin ostan mieluummin ns. halpisvalmistajilta. En myöskään esimerkiksi etsi varakasta kumppania. Kuitenkin pidän siitä, että minulla on kotonani kunnon varustus ja sisustus - osalla kavereistani ei esimerkiksi ole sohvaa kotonaan, vaan vieraat istuvat vuoteella. Minä taas haluan, että eri huonekaluilla ja esineillä on eri tarkoitus. Lisäksi suhtaudun asioihin ja esineisiin hyvin sentimentaalisesti, ja minun on vaikeaa heittää esimerkiksi rikkinäistä esinettä pois - nyt vanhemmiten kelvottomien tavaroiden hylkääminen on tosin helpottunut, vaikka edelleenkin mieluummin annan vanhan vaatteen kaverille kuin myyn tuntemattomalle. Verrattuna kavereihini jotka tienaavat yhtä paljon kuin minä tai jopa enemmän, taidan panostaa enemmän kotiini, huonekaluihin ja tavaroihin.

   Yhtenä ikävänä kuukauriin piirteenä myös minulla on taipumusta masennukseen, siis ihan diagnosoituun sellaiseen, ja tätä on jatkunut kausittain jo vuosikausia. Kuukauriisiin liitetään myös aurinkokauriiden tavoin kuiva, musta huumorintaju. Jos itken vaikkapa eron vuoksi ja joku kaverini tokaisee jotakin synkällä tavalla lohduttavaa, saatan tosiaan hetkeksi alkaa nauraa hekottaa kyynelten keskeltä - tai saatan kaverini ollessa allapäin itse päästää suustani jotakin ankealta kuulostavaa, joka on tarkoitettu vitsiksi ja lohdutukseksi.

   Kuukauriista sanotaan myös, että he pohtivat liikaa muiden sanomisia ja analysoivat niitä. Etenkin lapsena ja teini-iän alussa olinkin juuri tällainen! Epäilin myös aivan liikaa muiden tarkoitusperiä. Nyt hiukan vanhemmiten (vaikka kovin nuori olen vieläkin) itsetuntoni on onneksi sen verran vahvempi, että kuukaurismaisten epäluulojen iskiessä pystyn järkeilemään itselleni, etteivät muut tarkoita sanomisillaan pahaa, ja jos tarkoittavatkin - so what. Hienoa, olen siis edistynyt elämässäni astrologisesti katsottuna!

   Kuukauriit saattavat joskus vaikuttaa suhtautuvan toisiin alentuvaisesti, mikä varmaankin on aiheuttanut kuukauriiden viileän ja etäisen imagon. Heidän luullaan usein virheellisesti haluavan olla omissa oloissaan ja muiden yläpuolella, koskemattomissa. Minusta ainakin tuntuu usein, että olen vaikeasti lähestyttävä, jopa läheisimmille ystävillenikin, vaikken haluaisi olla. Minulla on korkea kynnys esimerkiksi halata ystävääni, ellei tämä tee aloitetta.

   Netissä törmäsin myös keskusteluun, jossa moni kertoi tuntevansa kuukauris-bilettäjän. Bilettämisestä en tiedä, mutta pakko myöntää että viini virtaa ja baarissa käyn vähintään kolmena iltana viikossa, en välttämättä enempää kuin yhdellä, mutta kuitenkin. Ehkäpä tämä liittyy kuukauriiden puhumattomuuteen ja tietynlaiseen varauksellisuuteen - alkoholin avulla he saavat suojamuurejaan laskettua? Tai ehkäpä kuukauriit lääkitsevät etanolilla merkkityypillistä masentuvaisuuttaan?

   Kuukaurismaiseen tapaan minun on vaikea olla ihan oikeasti ja aidosti oma itseni parisuhteessa. Tämä on ristiriidassa vahvaan leijonapainoitteisuuteeni, jonka vuoksi koen tarvetta olla juuri nimenomaan aito oma itseni. Lisäksi, kuten jos sanoin, syvimmistä tunteistani en ehkä edes osaa puhua, ja niiden osoittaminenkin on suuren kynnyksen takana, olenhan kuukaurismaisesti varautunut. Toisaalta teatraalinen leijonamaisuuteni haluaa osoittaa rakkauttaan suurieleisesti. Voitte kuvitella, mitä tästä aurinko- ja merkuriusleijonamaisten aikeiden ja kuukaurismaisen emotionaalisen varovaisuuden törmäyskurssista seuraa - kuin nuotio uskaltaisi ensin hädin tuskin syttyä, ja sitten yhtäkkiä roihahtaa hallitsemattomasti leijonapaineiden kertyessä. Ilmeisesti uskollisuuteni, omistautuvaisuuteni ja kaipuuni pitkäaikaiseen sitoutumiseen ovat myös lähtöisin Kuustani kauriissa.